Alvettulan historia: Tiivistä tietoa alvettulan kylästä
Alusta alkaen
Tiivistä tietoa sananmukaisesti, sillä tietoa tästä hauholaisesta kylästä on olemassa kahdeksantuhannen vuoden ajalta. Valinnanvaraa siis riittää. Ja tiivistämistä. Hauhon on emäseurakuntana tunnettu ainakin 1300-luvulta lähtien. Vuodesta 2009 Hauho on ollut osa Hämeenlinnan kaupunkia, josta emme tässä yhteydessä enempää piittaa. Aika näyttää, mitä kaupunkilaisuus vaikuttaa ikivanhaan maaseutukylään. Hauholla on 43 erillistä kylää, niistä Alvettula kuuluu vanhimpiin ja historiallisimpiin.
Alvettula niin kuin muutkin Hauhon kylät muodostuivat aikanaan niin sanotuista kantatiloista. Alvettulan kantatilat olivat 1500-luvulla Tapola, Hakkola, Solperi, Nurkkala, Rantala, Hykkyräinen, Ellilä, Jurvala ja Bobacka. Eri aikoina tapahtuneissa tilamuutoksissa jäi jäljelle seitsemän kantatilaa, joista muistuttamaan on talletettu loru:
”Tapetaas härkä”, sano Häränvatta.
”Tapetaav vaan”, sano Tapola.
”Mutta se hyppii”, sano Hykkyräinen.
”Lyälään puulla,” sano Puupakka.
”Ei sentän”, sano Ellilä.
”Kyllä se soppii”, sano Solperi.
”Pannaar rattaille”, sano Rantala.
Loru on talletettu vuodelta 1950 olevaan teokseen Hämeen kansa muistelee (kerännyt ja julkaissut Pertti Virtaranta), mutta kylällä on vielä olemassa henkilöitä, jotka lorun tuntevat ja tietävät sen tarkoituksen. Lorusta on olemassa myös erilaisia versioita erityisesti talojen järjestyksen osalta.
Vankkaa historiaa
Alvettulan kylä muodostui aikanaan Alvettulanjoen ja Hauhonselän Väinölänlahden väliin jäävälle luonnonkauniille alueelle. Lähimaisemaan kuuluvat myös Lakkianselkä ja Niemenjuova sekä merkittävänä maamerkkinä Liinavuori, joka osin kuuluu myös Hyömäen ja Matkantaan kylien maihin. Maisema noihin aikoihin, tuhansia vuosia sitten, oli toisenlainen kuin tänään, sillä vesien ja maiden muodot muuttuvat aikojen mukana. Paikka oli kuitenkin mitä parhain alkuasukkaalle, joka aikojen alussa vaelsi vesistöjä pitkin Pohjanlahden rannalta Kokemäenjoen vesistöä myötäillen kohti sisämaata. Asukas ja hänen seuraajansa lähtivät kukaties Vanajanselältä maitse kohti uusia maisemia, löysivät ehkä sopivan paikan jatkaa matkaa jalkaisin. Paikalle muodostui Läpikäytävä-niminen alue, joka nimi tunnetaan Yli-Hauholla vieläkin. Voidaan kuvitella, kuinka muuttajat päätyivät nykyisen Alvettulan kylän kohdalle, jossa oli kalavettä kalastuksen harjoittamiseen ja metsää metsästystä varten. Tälle paikalle oli hyvä asettua.
Kylän keskustaajama tunnettiin aikaisemmin ja tunnetaan vieläkin Männistönmäkenä. Alvettulan nimestä on väännetty kättä eri tutkijoiden kesken paljonkin. Muinaislöytöjä kylästä on tehty useita. Kalmistoja ja kuppikiviä on merkitty monista paikoista, erityisesti nykyisen kyläkeskuksen vaiheilta ja joen rantapelloilta. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1999 löytyi rautakautinen miekka. Se asia herätti paikkakunnalla ja koko valtakunnan tiedepiireissä melkoista huomiota. Miekasta teetettiin jäljennös, joka asetettiin Alvettulan kyläkaupalle kaikkien nähtäväksi ja tutkittavaksi. Koko Alvettulan kylän tienoo henkii sekä varhaista että myös nuorempaa historiaa, mutta samalla myös nykypäivää ja kehittymistä. Vuonna 2000 Alvettulan kylä valittiin Vuoden Kyläksi.1900-luvun alkupuolen tapahtumat ovat tehneet kylän laajalti tunnetuksi sekä kirjallisuudessa että elokuvissa, eikä vähäisintä osaa esitä joen ylittävä Vanha Silta.
Koettelemusten aikoja
Alvettulan kylälle, kuten monelle muullekin seudulle Suomessa, oli 1600-luku oikea onnettomuuksien vuosisata. Kylää koettelivat katovuodet, tuhotulva, kulkutaudit, sotamenetykset ja korkeat verot. 1690-luku oli ilmastollisesti kylmin viiteensataan vuoteen. Tuona onnettomana vuosikymmenenä, jolloin ns. suuret kuolonvuodet niittivät satoa koko Hauholla, Alvettulan kylän taloista vain kolmessa säilyi vanha omistajasuku. Eivätkä 1700-luvun alussa käyty suuri Pohjan sota ja vuonna 1713 koettu Iso viha mitenkään säästäneet Alvettulan kylää. Osansa vei myös pitäjässä 1710 riehunut paha ruttoepidemia.
Kapinan aika 1917-1918 koetteli erityisesti Alvettulan kylää ja myös koko pitäjää monin tavoin. Alvettulan vanha silta oli paljolti sotatoimien keskipisteenä. Valtakunnallista kuuluisuutta silta sai myös 1970-luvulla ja vähän sen jälkeenkin, kun uuden sillan valmistuttua vanha silta joutui purkamisuhan alaiseksi. Kansalaisliikkeen ansiosta silta pelastui purkamiselta ja se suojeltiin, mutta uhkakuvat ovat tuhatluvun vaihteen aikoihin jälleen lisääntyneet.
Kylän nimistöä
Ihmisten kulkiessa tai tehdessä työtä eri paikoissa on heille ominaista antaa nimi itselleen merkityksellisille paikoille. Näin on ollut aikojen alusta alkaen, mutta uusia paikannimiä syntyy nykypäivänäkin. Ihailla sopii niitä ihmisiä ja heidän mielikuvitustaan, kun he aikanaan nimesivät kulku- ja asuinpaikkojaan, sillä kovin värikkäitä ovat etenkin vanhat paikkojen nimet. Otetaan tähän muutamia esimerkkejä alvettulalaisista paikannimistä.
Kylän nimestä Alvettula on olemassa tutkittua tietoa jo usean vuosituhannen takaa. Kokonaan sitä ei ole vieläkään selvitetty. Arveluiden mukaan nimi saattaa muodostua kalevalaisesta sanasta alve, kalanpoikanen, joskaan kovin kaukana ei ole ajatus, etteikö nimi aikanaan olisikin muodostunut ruotsinkielen sanasta älv, virta, suuri joki. Virtaahan kylän halki Alvettulanjoki, joka tulva-aikoina on saattanut olla hyvinkin iso, ja joka tapauksessa se on Hauhon joista suurin. Ellei pituudeltaan niin ainakin leveydeltään. Vuosikymmeniä sitten
Alvettulan kylä tunnettiin nimellä Aluuttula, ja muitakin muotoja löytyy eri hakuteoksista ja tutkimuksista. Esimerkkinä erikoisista ja hauskoista paikannimistä poimitaan tähän seuraavia: Ison-Roopentie, kaavatie kyläkeskuksessa. Tie saa nimensä maineikkaan Roopert Peltosen mukaan. Hän toimi pitkään tomerana pyhäkoulunopettajana Alvettulan kinkeripiirissä. Hänet tunnettiin Ison-Roopen nimellä. Jurvala on kulmakunta ja myös maatila, yksi Alvettulan kantatiloista ja peräisin 1500-luvulta. Talo ja myös kulmakunta saa nimensä Jurva-nimisestä miehestä, jota sanottiin Jurveliiniksi. Perimätiedon mukaan hän olisi ollut erinomaisen rikas mies, joka piilotti aarteitaan läheiseen Riuttanvuoreen, joka nykyisin ei olekaan mikään vuori vaan paremminkin
kuoppa monien soranottojen jälkeen. Pakanuuden ajoista lähtien on tunnettu maa-alue nimeltä Katkelia. Tiedossa ei ole, mitä alueen nimi tarkoittaa. Alueen poikki kulki oikotie nykyiseltä Laurilantieltä Hyömäkeen. Kunnallisaloitteen ansiosta aluetta nykyisin halkovan tien nimeksi muutettiin Katkeliantie. Hauhon murrettakin on nimisanastossa kekseliäästi käytetty, kun Puupakan ohi vievä pätkä vanhaa Lahti-Tampere valtatietä on nimetty Häränvattantieksi.
Nykyisellään Alvettulan kylä on virkeä kehittyvä kylä. Kaavoituksen ansioista kylään on muuttanut uutta väkeä. Keskeisellä paikalla tien vieressä sijaitsee valtakunnallisestikin tunnettu kolmiopettajainen koulu, joka rakennettiin 1880. Hauholaisen kansakouluopetuksen kehto on Alvettulassa, koska Tapolan tilalla aloitti 12.9.1871 allekirjoitulla sopimuksella Hauhon ensimmäinen kansakoulu. Kylässä on myös seurantalo yhteisiä kokoontumisia varten, yleinen uimaranta ja kesäisiä tapahtumia keräävä Rikulanrannan markkinapaikka, jolla myös on oma värikäs historiansa.
Kauan sitten markkinoita pidettiin Palssarissa viikko Hämeenlinnan markkinoiden jälkeen, mutta ylenmääräisen viinankäytön ja muidenkin huonojen asioiden takia markkinat siirrettiin pidettäviksi Alvettulan Rikulanrannassa. Sittemmin vanhanajan markkinat eläinkauppoineen ja palvelusväen pestaamisineen lopetettiin suurelta osin. Nykypäivänä Rikulanrannassa järjestetään vuosittain ainakin yksi kesäinen toritapahtuma. Rikulanranta sijaitsee Vanhan Sillan pielessä kylän puolelta katsottuna joen vastarannalla. Se on pieni osa paljon suurempaa maakokonaisuutta nimeltä Rikulanmaa.
Salme Pohjola, hauholaisuuden harrastaja Kirkonkylältä
Valokuvia
Alvettulan kylää vanhoissa kuvissa, kaikkien kuvien alkuperästä ei ole tietoa. Kuvia on kopioitu mm. Päivi ja Reijo Saastamoisen albumista.
